Kilpisjärvi 08/2017

Kilpisjärvi 28.7.2017 – 5.8.2017

Rennosti Retkellä!- tiimistä Ville ja Tapsa lähtivät reissuun suuntana Käsivarsi, ja tarkemmin ottaen Kilpisjärvi. Tarkoituksena oli vierailla Termisjärvellä kalastuksen merkeissä ja palata takaisin. Tässä miten kaikki sujui, tai ei sujunut.

 

Perjantai 28.7

Lähdettiin matkaan perjantaina aamuyöllä n. 04:30 ja suunta otettiin Huittisista kohti Poria, koska ajateltiin kiihdyttää Villen hopeanuoli Rantatietä pitkin ylöspäin. Hyvällä meiningillä jätettiin taaksemme Huittisissa alkanut vesisade ja nytkäytettiin automobiili 8-tielle ja suunta kohti Vaasaa.

Parin tunnin köröttelyn jälkeen pysähdyttiin Närpeksen Teboililla kahvittelemassa ja hieman aamupalasämpylää siinä samassa syötiin. Vaasaan kun päästiin, niin suunnattiin kohti Kokkolaa jonne saavuimme klo 09:00 aikoihin. Kahvi ja jäätelö maistuivat tässä kohtaa mukavalta. Pysäkkinä siis Kokkolan ABC. Tästä jatkoimme hetken matkaa eteenpäin Kalajoelle, jossa pysähdyimme Tapion tuvalla. Puolenpäivän paikkeilla alkoi hieman jo nälkä kurnia matkalasia, joten tehtiin pit-stop Liminganporttiin ja syötiin lounas. Makkaraperunalounaan jälkeen oli hyvä jatkaa haukotusten siivittämänä matkaa kohti Ylitorniota, jossa pysähdyttiin S-marketilla hankkimassa hieman lisää naposteltavaa autoon. Pellossa pysähdyttiin hakemaan SEO:lta kahvia. Kello oli tällöin hieman yli 16. Matka jatkui, ja puoli seitsemän aikoihin pyörähti Hopeanuolemme mittari merkiksi, että tuhat kilometriä tuli täyteen. Kilpisjärvelle saavuttiin vihdoin tasan kello 21.

Hetken jaloiteltuamme alettiin miettiä seuraavaa siirtoa ja molemmilla oli sen verran nälkä, että päädyttiin Ravintola Tundraan syömään. Mikään muu paikka ei äkkisilmäyksellä näkynyt olevan auki.

Syömisen jälkeen alettiin etsiä leiripaikkaa, ja se löytyi Ailakkalahden P-paikalta. Teltta pystyyn ininälaivueen saattelemana, joita oli siis 6 miljardia, ja makuupussit esille ja maate. Huomenna lähdettäisiin jalkaisin liikkeelle.

 

Lauantai 29.7.

Kello kuuden aikaan alkoi herätyskello mölyämään teltassa ja siinä hetken silmittymisen jälkeen teltta kasaan ja kamat autoon. Tapsa halusi vielä käydä pesemässä matkapölyt punteista ja loikkasi Ailakkalahteen pulikoimaan, ja siinä samassa kun mies iloisesti polskutteli melko kylmässä vedessä saippuapalansa kanssa niin paikalle tärähti pariskunta hiacella ottamaan ihania luontokuvia. Huomattuaan suomalaisen örisemässä jääkylmässä vedessä pariskunnan miespuoleinen henkilö kohteliaasti siirtyi tupakkansa kanssa auton pimeämmälle puolelle, jottei herkkä mieli järkyty. Vaimo tosin huomasi vasta miehen vinkkauksen jälkeen että josko kuvailisi lahden toisen puolen ensin.

Hieman ennen kello kahdeksaa lähdettiin liikkeelle P-paikalta ja ajateltiin käydä katsastamassa Retkeilykeskus. Siellä juotiin aamukahvit ja ihasteltiin matkamuistoja. Odottelimme Kilpishallin (K-market) aukeamista, jotta saataisiin lisää ininäntorjunta-aineita. Tosin, ei Tapsalla mitään hätää ollut, ininälaivue seurasi paremminkin itseäni joka paikkaan.

Nyt oli loputkin tarvikkeet hommattu ja aika nykäistä liikkeelle. Auto jätettiin Luontokeskuksen parkkipaikalle 50 muun auton joukkoon ja alettiin laittaa loppuja tavaroita rinkkaan. Kun rinkat oli pakattu lähdettiin lampsimaan kohti villiä erämaata.

Kävelymatka alkoi heti mukavan nousujohteisesti. Sai valita käveleekö merkattua kivikkoista Kalottireittiä pitkin vaiko hieman leveämpää vielä kivikkoisempaa huoltouraa pitkin. Kun pääsimme Tsahkal-järven rantaan, oli siinä rannalla heti vastassa varsin itsevarma kalamies perhovälineineen. Kehui opettaneensa puoli Suomea sitomaan perhoja ja paljon muitakin meriittejä siinä luetteli omavalmiste-kotateltan myymisen ja marlboron tupruttelun lomassa. Jatkoimme matkaa välittämättä sen enempää herran jorinoista, piti niistä sitten murto-osa paikkansa tai ei. Taisi hän selittelyn lomassa pyytää pariakymppiä per nenä, että kertoo mitä paikalliset kalat syövät.

Ja eteenpäin, vastaamme tuli keski-ikäinen pariskunta jolta saimme hyvän vinkin leiripaikaksi, mistä he olivat juuri jokin aika sitten lähteneet. Se sijaitsi paikalla jossa joki laskee järveen, ja osoittautui oikein mainioksi leiripaikaksi. Leiriydyimme jo päivällä, noin klo 13 paikkeilla. Kalastelimme ympäriinsä ja ihailimme Saana- tunturia, joka loisti järven toisella puolella. Siinä sitten ruokailtiin välillä ja taas koitettiin kalaa järvestä ja välillä otettiin rennosti. Monennäköistä kulkijaa vaelteli ohitsemme kohti Termisjärveä ja Kalottireittiä pitkin. Illan tullen alkoi pikkuhiljaa kerääntyä pilviä taivaalle. Klo 20 jälkeen aloimme pienen tihkusateen alkaessa kerätä tavaroita läjään ja pakata rinkkoihin. Ja kello yhdeksän jälkeen alkoi täysi ukkosmyräkkä. Vaarojen välistä kovaa puhaltava tuuli ja jäätävä vesisade saivat telttamme lepattamaan paikallaan, ja odotimme sisäpuolella, että koska koko hökötys lähtee lentoon. Sade kuulosti tuulen kanssa siltä kuin joku ampuisi painepesurilla vettä kohti telttaa. Vettä satoi koko yön, välillä hiljempaa ja välillä taas vesimassat ryöppysivät taivaalta niskaan oikein kunnolla.

 

Sunnuntai 30.7.

Aamun valjetessa, tai paremminkin kello 9 aikoihin, aloimme tarkastella telttaamme ja kokeillessani teltan eteis-osan kattoa tuli vesi kankaasta läpi. Teltan katolle oli muodostunut jonkinnäköinen ankkalampi yön aikana ja nyt teltta oli sekä ulko-, että sisäpuolelta läpimärkä. Siinä jokin aika tuumailtiin, että mitä tehtäisiin. Olimme toisaalta vielä lähellä Kilpisjärveä, jossa päästäisiin ehkä kuivattelemaan varusteet ja suunnittelemaan uusi reitti, tai sitten jatkaa matkaa märillä varusteilla tietäen, että niitä ei välttämättä saada kuivaksi jos joka päivä sataa vettä. Päädyimme vaihtoehtoon yksi, koska olimme kuitenkin rennosti retkellä, eikä meillä ollut minkään näköisiä suorituspaineita mihinkään suuntaan. Sateen hetkeksi tauottua aloimme purkamaan leiriä ja pakkasimme märät varusteet ja lähdimme kävelemään takaisin kohti Kilpisjärveä. Ehdeimme sentään kävelemään n. 20 minuuttia kun vesisade taas alkoi, tällä kertaa ilman tuulta suoraan taivaalta alas. Päästyämme autolle aloimme suunnittelemaan seuraavaa siirtoa, eli missä kuivata varusteet. Muutamassa paikassa oli täyttä, joten menimme Majatalo Haltimaahan kyselemään vuokrahuonetta, ja sieltä sellainen löytyi. Saimme Retkihuoneen kahdeksi yöksi, jossa oli kahden muun huoneen kanssa jaettavat keittiö-, ruokailu- ja wc/sauna/suihkutilat. Sunnuntaipäivä meni paremminkin sadetta pidellessä ja odotellessa, että saadaanko telttaa ulos kuivumaan. Ei saatu, satoi sen verran koko päivän. Illalla kävimme syömässä Haltinmaan ”ravintolassa”. Aamulla katsottaisiin uudestaan tilanne.

 

Maanantai 31.7

Maanantai loi toivoa varusteiden kuivaamiselle. Aamulla keli oli juuri sopiva, ja levitimme teltan ulos terassin kaiteelle kuivumaan. Sitten lähdimme tukevalle aamupalalle Retkeilykeskukseen ja miettimään päivän toimintasuunnitelmaa. Alkuperäinen suunnitemamme oli käydä vasta lauantaina katsastamassa Kolme Valtion Rajapyykki, mutta odotellessamme teltan kuivumista ajattelimme käydä katsomassa sitä nyt. Menimme Malla- laivan kyydissä Kilpisjärveltä rajapyykille vievän polun alkuun ja siitä 3 kilometrin kävely itse rajapyykille. Maisemat olivat varsin komeat.

Takaisin tullessamme poikkesimme Retkeilykeskukseen kahvittelemaan ja poislähtiessämme alkoi hivenen tihkuttamaan. Tuhatta ja sataa kohti majapaikkaa ja pakkaamaan tuulessa kuivunut teltta säkkiin ja sisälle. Tämän jälkeen aloimme suunnittelemaan uutta retkikohdetta tälle reissulle. Päädyimme sellaiseen suunnitelmaan, että lähdemme tiistaina kohti Ailakkajärveä ja autiotupaa. Illan tullen tarkastelimme varustusta ja vähensimme tarpeetonta painoa rinkasta, koska enää ei oltaisi seitsemää päivää maastossa. Illan tullen saunottiin ja otettiin muutama mieltä lämmittävä minttukaakao. Toinen yö retkihuoneessa ja aamulla lähdettäisiin uudestaan maastoon.

 

Tiistai 1.8

Aamu koitti ja herättyämme aloimme pakata pienennettyä varustemäärää rinkkoihin ja tämän jälkeen suoritimme huoneen loppusiivouksen. Sitten oli aika palauttaa avaimet ja kipaista aamupalalle Retkeilykeskukseen, jonka jälkeen otettiin suunta kohti Ailakkalahden P-paikkaa.

Päästyämme paikalle, katsoimme kartasta suuntimaa ja lähdimme polkua pitkin käpöttelemään kohti Ailakkajärven autiotupaa.

Jossain kohtaa kävellessämme polku pikkuhiljaa pieneni ja lopulta hävisi näköpiiristä, joten oli aika ottaa pieni suoseikkailu väliin ja etsiä varsinainen polku jota pitkin kävellä. Puolen tunnin suolla möhkimisen jälkeen se sitten löytyikin taas ja jatkoimme sitä pitkin parin puronylityksen saattelemana. Matkantekoa siivitti mukavasti tuo suuren ininälaivueen varsin mallikas seurantasuoritus. Kävellessä ei paljon häirinnyt, mutta kun pysähtyi juomaan vettä pullosta, sai samalla välipalana nauttia täyttä hyönteistä. Matkaa kertyi tuvalle n. 7 Km kaikkine harhailuineen. Kelit suosivat matkan ajan, välillä hieman aurinkoa, mutta pääosin puolipilvistä pienellä tuulenvireellä maustettuna. Mitä parhain käpöttelyilma.

Tuvalle päästyämme jaksoimme hyvän tovin ihastella karua maisemaa, joka näytti auringonpaisteessa taululta. Saapumisen jälkeen laitoimme lounasta, jonka jälkeen oli vuorossa pienet nokoset. Nokoset hieman keskeytyivät seuraavien ihmisten saapuessa tuvalle, mutta sopu sijaa antaa.

Illalla lähdimme rantaan kokeilemaan kalan syöntiä, mutta näköhavainnot poislukien ei tärpännyt. Hyvä tovi siinä kalasteltiin, jonka jälkeen siirryttiin tuvalle päivän pääateriaa laittamaan. Ruokailun jälkeen olikin sitten parin yömyssyn vuoro ja sitten alkoi jo uni ilmoitella itsestään. Oli aika käydä yöpuulle.

 

Keskiviikko 2.8

Yö meni vähän miten meni, myöhemmin saapuneilla ihmisillä oli nuori koira mukana, joka hieman valvotti loikkiessaa milloin ulos, milloin meidän laverillemme. Tietenkin joka oven avauksella oli hyökkäyslaivueen ”Maverick” valmiina ohjaamaan tulituksen kohti meikäläisiä.

Aamupuurot siinä keiteltiin ja lähdettiin taas kalalle. Muutama tärppi tuli, mutta ylösasti ei tullut kalaa. Se antoi vielä odottaa.

Puolenpäivän jälkeen alomme laittaa taas lounasruokailua tulille, jonka jälkeen olikin taas pikkuisen levon vuoro. Johan sitä tuli rehkittyäkin. Iltapäivä pidettiin sadetta tuvassa, mitä tulikin taas taivaan täydeltä. Illalla tuvalle saapui nuori mieskolmikko, rinkat ja muut varusteet märkinä. Olisi melkein tarvinnut kuva saada ilmeestä kun kysyin, että ” Saitteko vettä niskaan?”. Pojat laittoivat kaminaan tulen ja varusteet kuivumaan, me lähdimme kalalle. Jokin aika siinä kalasteltiin ja Tapsa sai kalan rannalle. Harjushan se oli, varsin komea sellainen. Toinenkin oli lähellä, mutta irrottautui juuri ennen haavia. Kala päätettiin jättää seuraavan päivän lounaaksi, joten perattuaan kalan, Tapsa suolasi sen ja laittoi tuvan eteiseen viileään.

Iltaruokailun jälkeen oli luvassa vielä parit yömyssyt, jonka jälkeen sai kömpiä makuupussiin odottelemaan unen saapumista. Edessä toinen hieman levoton yö.

 

Torstai 3.8

Aamu meni hieman nukkumiseksi, olivat pojat lämmittäneen tupaa sen verran varusteita kuivatessaan, ettei yöllä oikein uni tullut. Siinä aamupäivällä sitten ”aamupuurot” ja kalalle. Parin karkuun päässeen jälkeen palattiin tuvalle ja siinä kolmikko tekikin jo lähtöä seuraavaan paikkaan. Sanottiin morot ja alettiin suunnitelemaan kalan savustamista lounaaksi. Tapsa hoitin homman kotiin, ja olikin oikein maukas kala. Hetki siinä vielä ihmeteltiin paikkoja ja sitten siivoiltiin isommat roskat pois, jotta tupa olisi siisti seuraavillekin tulijoille.

Siivoilun jälkeen aloimme pakata taas varusteita reppuun, ja suunnitella lähtöä kohti auton sijaintipaikkaa. Lähtiessämme kuvailtiin vielä paikkoja, olihan keli mitä parhain puolipilvistä ja aurinkoista. Siitä sitten lähdimme pikkuhiljaa lampsimaan kohti autoa, joka odotteli Ailakkalahden P-paikalla. Kävely sujui mainiosti ja pysyimme jopa polulla. Autolle päästyämme tapahtui hikisen t-paidan vaihto kuivaan nopeammin kuin kanavan vaihto televisiosta, koska ilmeisemmin suurin osa meitä seuranneesta laivueesta oli jäänyt autolle tekemään väijytystä ja odottamaan paluutamme. Sen verran kova ininä ja suhina oli auton vieressä.

Lähdimme ”kylille” etsiskelemään vielä yhdeksi yöksi majoitusta, joka löytyikin Retkeilykeskuksen tyhjän arvan jälkeen sattumalta tienvieressä olevasta ilmoituksesta. Seurattiin opastetta ja saatiinkin oikein siisti pieni asunto omakotitalon päädystä yöksi vuokralle.

Peseydyttyämme otettiin suunta Ravintola Kilpikseen, jossa nautittiin ateria ja olut. Tämän jälkeen haimme paikallismarketista vielä iltanaposteltavaa ja sen jälkeen sai vetäytyä kämppään ottamaan rennosti. Yö oli oikein rauhallinen ja uni tuli heti.

 

Perjantai 4.8

Aamu koitti ja oli aika siirtyä toimissa eteenpäin. Suunnitelma oli aamupalan jälkeen lähteä käymään Norjan puolella Jäämeren rannalla. Aamupalat tuli syötyä ja nokka kohti Norjan rajaa ja Jäämerta.

Ajellessamme Norjan puolella ei voinut kuin ihastella olemassa olevaa jylhyyttä. Kyllä siinä riitti ihmettelemistä kun vastaavia maisemia ei ollut nähnyt kuin valokuvissa. Välillä pysähtyessämme katselemaan, sitä vain katseli ympärilleen aivan hiljaa. Eikä rannikkokaan jättänyt kylmäksi, paitsi ehkä Tapsan joka halusi välttämättä käydä uimassa. Totesi vaan, että aika raikasta. Joitakin tunteja siinä meni Norjan puolella, jonka jälkeen oli kotimatkan aika. Lähdimme iltapäivän puolella ajelemaan kohti etelää, tarkoituksena oli vielä pysähtyä katsastamaan Sturmbock- linnoitus Kaaresuvannossa.

Linnoitus ja museo oli varsin näyttävä, tosin juoksuhaudoille olisi mielestämme mukava saada jotain havainnollistavaa rekvisiittaa. Näin pystyisi kuvittelemaan paremmin siellä vallinneen ilmapiirin ja tilanteen. Tosin kurkatessani esillä olleeseen kenttäkäymälään olisin kyennyt kuvittelemaan sen tarkoituksen ilman ”havainnollistavaa asiaa” ja tuulessa lepattavaa wc-paperia.

Museon ja linnoituksen tutkimisen jälkeen oli aika jatkaa matkaa. n. 19.30 aikoihin pysähdyimme Muonion SEO:lla kahvittelemassa. Puolen yön tietämillä pysähtyessämme Kemin Neste Lapintuulessa, jätti se palvelun suhteen aika lailla parantamisen varaa. Vitriini melkein tyhjä, lukuunottamatta paria lohileipää, ”kokilta loppuu työaika(asema 24H), ostakaa jotain kaupan puolelta jos tarviitte”. Vissypullon oston jälkeen suunta alaspäin, ja pysähdyimme ABC Tupoksella. Kello oli tuolloin n. 01.30.

 

Lauantai 5.8

Yö siinä ajeltiin rauhallisesti kohti kotia, Kokkolassa tankattiin, ja viimeinen kahvittelupysäkki oli Närpiön Teboil, klo 06.40. Kotipihaan auto kääntyi tasan kello 09.00 aamulla. Hopeanuoli oli tarjonnut meille mukavan kyydin pituudeltaan n.2560 kilometriä. Yön ajamisen jälkeen olo oli väsynyt, mutta mieli oli levännyt, oli päästy käymään Suomen Lapissa. Se on paikka jonne haluaa aina uudestaan.

Ensi vuonna taas uudet kujeet ja kohteet, katsotaan kuinka äijien käy.

 

-Ville 08.08.2017-