Nuorttijoki 08/2018

Nuorttijoki 4.- 12.8.2018

 

Lauantai 4.8

Aamunkoitteessa klo 04.45 lähdettiin ajelemaan kohti pohjoista, suuntana Nuorttijoki. Matkaan lähdettiin sakean sumun saattelemana, joka alkoi vasta pohjanmaalle päästyämme hieman hälventyä. Ensimmäinen kahvipaussi pidettiin noin klo 7.30 Evijärven St1- huoltoasemalla. Tästä vielä hieman naposteltavaa ja lisää kahvia mukaan ja matka jatkui. Tupoksen ABC- oli seuraava pysähdys, noin klo 11 aikaan, jolloin syötiin hieman leipää ja juotiin taas kupilliset.

Klo 14 oltiin jo Kuusamossa, jossa poikettiin syömään lounasta paikalliseen kotipizzaan. Ville T esitteli myös kaupunkituntemustaan etsiessämme kyseistä pizzeriaa. ”On se täällä jossain, kyl mää siel oon käyny ennenki”.

Klo 17 aikaan saavuttiin Savukoskelle, josta käytiin hakemassa Salesta muonatäydennyksiä, eli leipää, meetwurstia yms. Tästä jatkettiin Tulppion majoja kohti, jonne saavuimme n. Klo 18.30. Täällä hoidettiin kalastusluvat kuntoon, sekä otettiin oluet pitkän ajelun päälle. Hieman ennen kahdeksaa illalla olimme vihdoin perillä, Hirvashaudan P-paikka. Matkaa kertyi hieman vajaa 1000km.


Parkkipaikalla laitettiin rinkat viimeiset irtotavarat rinkkoihin, ja varsinainen reissu saattoi alkaa. Matkaa Hirvashaudan autio/varaustuvalle oli noin 2,5 km parkkipaikalta, joten se oli sopiva matka verrytellä pitkän ajomatkan jälkeen, sekä saada kävellessä reppujen säädöt viimeistään kuntoon.


Tuvalle päästyämme huomasimme, että sisällä oli jonkun tavarat pitkin kämppää levitettynä. Emme alkaneet niitä siinä minnekään siirtelemään, vaan kaivettiin teltta repusta ja laitettiin leiri pystyyn tuvan lähistölle. Leirin pystytyksen jälkeen pääsimme vihdoin kalalle. Sitä oli odotettu.


Kalastuksen tuoksinnassa tajusin yhtäkkiä, että taisivat leivät ym. jäädä auton takapenkin jalkatilaan. Eli kaikki viimeiset ruokatavarat mitä ostettiin Savukoskelta. Eipä siinä auttanut muukaan kuin lähteä niitä noutamaan, eli pieni 5km iltalenkki vielä. Tapsa ja Ville T kalastelivat silläaikaa ahnaasti joella.

Sen verran hyvin alkoi kalareissu, että kaikki saivat kalaa, ja iltapalaksi syötiin harjusta, joka oli mitaltaan n. 40cm.

Pitkä päivä taittui vihdoin yöhön, ja nukkumaan menimme noin klo 02.00.

 

Sunnuntai 5.8

Pitkien yöunien jälkeen aamumme alkoi yhdentoista jälkeen aamupäivällä. Aamupalalla oli syötiin puuroa ja leipää, sekä tietysti keiteltiin kahvit. ”Aamupalan” jälkeen lähdettiin kalalle Nuorttikönkäälle, joka sijaitsee hetken matkaa tuvalta ylävirtaan. Ville T paineli suoraan Nuorttikönkäälle ja koskeen kahlaamaan, me Tapsan kanssa jäimme ensin hieman alemmas. Ylöspäin virtaa siirtyessämme Tapsa löysi hyvän paikan keskellä jokea olevasta pienestä saaresta, josta pystyi kalastelemaan suorastaan rennosti istuskellen. Siinä haspelin jarru vinkui kun harjusta alkoi kiinnostamaan tarjolla olevat uistimet. Monen kokoista kalaa nousi, myös reilusti mitallisia. Itse sain pari pientä harjusta ja yhden pienen taimenen.

Ville T jätti yhden 44cm harjuksen ruokakalaksi, joka paistettiin tikun nokassa nuotiolla.

Kalalta lähdettiin valumaan leiriinpäin puoli seitsemän korvilla, itse tulin edeltä päivällistä suunnittelemaan. Tapsa saapui leiripaikalle hetken päästä perässä ja Ville T tuli n. 19.30 mukanaan vielä yksi kala, joka voitaisiin paistaa tuvan nuotiopaikalla iltapalaksi.

Syömisen päälle mentiinkin istuskelemaan iltaa nuotiopaikalle, ja muutama kalaryyppykin siinä otettiin reissun kunniaksi. Myöhemmin illalla paistettiin vielä Ville T:n pyytämä kala ja parit makkarat, mitkä keikkuivat mukana. Tästä oli hyvä siirtyä yöpuulle puolenyön aikaan, ja kohti seuraavaa päivää.


Maanantai 6.8

Aamuherätys oli klo 9 aikoihin, mutta jalkeille päästiin vasta 10 jälkeen. Oltiinhan rennosti retkellä, niin ei tarvinnut hötkyillä. Aamupala koostui jälleen puurosta, leivästä ja kahvista, jonka jälkeen aloitettiin leirin purku ja tavaroiden pakkaus. Tavaroiden pakkauksen jälkeen olisi aika lähteä siirtymään kohti seuraavaa etappia, Voitinköngästä, joka sijaitsi noin 7km päässä alavirrassa.


Matkalla Voitinkönkäälle vastaan tuli monennäköistä mäkeä ja töppärettä. Ylä- ja alamäkeä riitti, jopa yksi puron ylistyskin. Ylämäkiin oli paikoitellen laitettu helpotusta asentamalla rappuset. Toki niidenkin kiipeämisessä oli oma juttunsa. Toisissa paikoissa polku kulki ihan joen vieressä, joten pieni horjahdus ja tuli uimareissu. Onneksi näin ei käynyt. Reitti oli muutenkin suhteellisen haastava, koska kuljimme joen vieressä mutkittelevaa polkua, jota todennäköisesti käyttivät pääasiassa kalastajat kevyemmillä varustuksilla. Pusikkoa ja kivikkoa oli riittämiin.


Voitinkönkäälle päästyämme alkoi jo nälkä kurnia vatsassa, joten oli ruokailun aika. Ruoan laiton ohessa tehtiin myös tulet tulipaikalle, sekä paikalla olevan kodan kaminaan, jossa tulisimme muutaman seuraavan yön viettämään.

Ville T lähti leiripaikan kohdalla olevalle koskelle vielä illalla kalaan, Tapsa ja minä jäimme kodalle hetkeksi huilimaan. Hetken aikaa kun oli ruokaa sulateltu, niin lähdimme myös kalalla käymään. Tälläkin kertaa kaikille kalaa suotiin, itse en saanut mitallista, muuta Ville T ja Tapsa saivat. Kalaa ei kuitenkaan tuotu nuotiolle asti, vaan jätettiin sen syöminen seuraavaan päivään. Kotaan vetäydyttiin klo 21 jälkeen ja siinä pikkuhiljaa kaikki alkoivat nukahdella, ja niin koitti ensimmäinen yö Voitinkönkään kodalla.


Tiistai 7.8

Aamuherätys oli poikkeava muista aamuista, koska sätkähdettiin pystyyn kun joku setä tuli ovelle ihmettelemään, että onko täällä joku. Siinä kun oltiin hiukan havahduttu tilanteeseen, niin kyseessä oli 8 hengen kanoottiryhmän vetäjä, joka ryhmän kanssa etsi kahvittelupaikkaa. Tarjosimme paikkaa heille keitellä kahvit ja huilata, mutta sanoivat siirtyvänsä seuraavalle kodalle, joka sijaitsi pari kilometriä alavirtaan.

Aamuhärdellin ja palan jälkeen oli vuorossa seuraava mielenkiintoinen toimitus, nimittäin pesupäivä. Vuorotellen kävimme joessa puhaltelemassa eläimellisiä ääniä ilmoille kun pestiin itseämme melko raikkaalla vedellä. Tuskin jäi yhdeltäkään metsän elävältä parin kilometrin säteellä kuulematta, että täällä me olemme.

Päivällä kahden aikaan lähdimme kalastelemaan alavirtaan, ja kohti alempana olevaa koskea. Tavarat jätimme siistiin nippuun kodalle, jos sinne joku saapuisi poissa ollessamme.


Kalaa tuli aika mukavasti, Tapsa ja Ville T tuntuivat saavan mitallista Harjusta sopivasti, omat kalat jäivät paremmin kokoluokkaan ”sintti”.

Ville T nosti yhden harjuksen ylös asti, joka vietiin takasin leiriin ja halsteriin. Ruisleipää, harjusta ja hieman suolaa päälle, niin johan siinä taas oltiin tyytyväisiä.


Illan suussa laitettiin taas päivän varsinainen pääateria, jonka jälkeen lähdettiin vielä käymään iltakalalla. Syönti oli tällä kertaa aika huonoa, joten jonkin aikaa siinä heiteltyämme palattiin takaisin leiriin ja vetäydyttiin kotaan hengailemaan ja siitä pikkuhiljaa nukkumaan.


Keskiviikko 8.8

Raitis ulkoilma ja kodassa nukkuminen tuntuivat maistuvan, koska tänäkin aamuna ylös päästiin vasta 11 jälkeen. Siinä puuroa ja leipää syödessä suunniteltiin päivän toimintaa. Tapsa ja Ville T lähtisivät Voitinkönkään niskalle kalaan, ja itse menisin tarkastelemaan mahdollista reittiä kanjonista ylös. Ajatuksena oli siis, että lähtiessämme Voitinkönkäältä takaisin Hirvashautaa kohti käytäisiin myös katselemassa maisemia näköalapaikalta. Tämä tosin tarkoittaisi sitä, että lyhyempi matka olisi nousta takana siintävä rinne ylös ja siitä Nuortin retkeilyreitille ja kohti näköalapaikkaa.


Suurinpiirteinen reitti löytyikin, jota lähdettäisiin kiipeämään ylös perjantaiaamulla. Kalassa ollessaan Tapsa ja Ville T saivat useamman mittakalan, pääosin harjusta. Ville T tosin karkuutti ison taimenen (mitallinen siis), ja tästä episodista riitti harmittelua loppureissun ajan. Lohdutukseksi sai kuitenkin n. 40 cm taimenen ylös.

Illalla tulistellessamme, saapui paikalle joukko muita kalamiehiä. Siinä heidän kanssaan tulistellessa vierähti loppuilta mukavasti. Saatettiin siinä ottaa muutama kalaryyppykin illan ratoksi. Ilta taipui hämärän rajamaille ja yöksi, me vetäydyimme kotaan ja toiset majoittuivat telttaan ja laavuun ulkona.


Torstai 9.8

Uni maistui mukavasti, ja herääminen tapahtui jossain puolenpäivän tietämillä, tiedä sitten oliko edellisen illan tarinoiden kertomisella väsyttävä vaikutus. Leipää ja puuroa kahvin kera nautittiin puolenpäivän jälkeen, ja samalla valmistauduttiin käymään Ojuskoskella, joka sijaitsi vähän matkaa ylävirtaanpäin. Ensin suoritettiin kuitenkin peseytyminen, joka aiheutti taas melkoista äänten kirjoa kanjonissa.


Kalalle lähdettiin kolmen aikaan iltapäivällä. Tarkoituksena siis kalastella Ojuskoskella, josta nousikin sitten ihan mukavasti kalaa. Harjusta ja taimenta nousi eri kokoisia, ja Ville T:ltä pääsi taas hiukan isompi taimen karkumatkalle, joka oli sopiva lisäys jo aikaisempaan harmitukseen.


Koskelta palattiin takaisin kodalle joskus seitsemän tienoilla illalla, ja aloimme ruoanlaittoon. Syömisen jälkeen ruvettiin laittamaan tavaroita lähtokuntoon huomisaamua varten, sekä siivoilemaan leiriä. Joiltakin aikaisemmilta kalastajilta/retkeilijöiltä oli jäänyt monen näköistä roskaa leiriin ja sen ympäristöön, joten kerättiin niitä myös jäteastiaan. Hieman myös tasoiteltiin puuceen jätöstilaa seuraavia kävijöitä ajatellen.

Ilta sujui rinkkojen pakkailujen ja siivoilun merkeissä, ja aamuksi laitettiin kello soittamaan.

Nukkumaan mentiin ajoissa, jotta aamulla oltaisiin virkeinä lähdössä liikkeelle.


Perjantai 10.8

Perjantaiaamu koitti ja herättiin seitsemän aikoihin. Syötiin aamupala, tiskattiin ja pakattiin loput tavarat rinkkoihin. Noin yhdeksän aikoihin oltiin valmiina lähtemään liikkeelle. Vielä tehtiin kotaan ja ympäristöön lopputarkastus, jotta kaikki oli kunnossa ja tämän jälkeen lähdettiin matkaan.

Suunnattiin rinnettä ylös, suurinpiirtein kohdasta minkä tarkastelin keskiviikkona. Reitti oli kivikkoinen ja suhteellisen tiukkaa nousua. Muutamassa kohdassa melkein joutui suorastaan kiipeämään. Päästiin kuitenkin retkeilyreitin varteen ja löydettiin sopiva paikka johon jätettiin reput ja lähdettiin käymään näköalapaikalla. Ainoastaan kamera ja juomapullo kulki mukana.


Näköalalpaikalta napsittiin kuvia ja ihailtiin paikkoja, jonka jälkeen lähdettiin taivaltamaan takaisinpäin. Reput matkalta mukaan ja eikun menoks. Suuntana siis Hirvashaudan autiotupa, eli takaisinpäin ja kotia kohti.

Hirvashaudan tuvalle saavuttiin kolmen jälkeen iltapäivällä, ja siellä oli melkoinen kansanvaellus menossa. Porukkaa tuntui kuljeskelevan tämän tuosta joka suuntaan. Päivällisen jälkeen Ville T lähti kalalle kohti Nuorttiköngästä. Tapsa ja minä mentiin hieman myöhemmin, mutta ei viihdytty kovin kauaa, kun alkoi olla polttiaisia omaan makuun nähden hieman liikaa.

Ville T toi palatessaan pari harjusta, jotka sitten perattiin ja paistettiin. ”Syötiin taas kalaa kun haluttiin”.

Ilta hiipi taas kohti yötä, ja saimme olla tuvassa yötä. Nukkumaan mentiin kymmenen tienoilla.


Lauantai 11.8

Lauantaiaamu, eli viimeinen maastoaamu tällä reissulla. Herättiin yhdeksän maissa ja juotiin aamukahveet. Ville T lähti vielä kalalle jokivarteen ennen puoltapäivää, Tapsan kanssa jäätiin tuvalle hengailemaan ja ihmettelemään ohikulkijoita.

Kala tuli vielä mukavasti, useampi +40cm taimen ja harjus, sekä myös reissun suurin harjus, 46cm.


Kohti parkkipaikkaa lähdettin kävelemään klo 14 jälkeen, matkaa sinne oli vielä 2,5 km. Autolle saavuttuamme vaihdettiin hiukan puhtaampaa vaatetta ylle ja lähdettiin ajelemaan kohti Tulppion Majoja.

Majoille saavuttuamme söimme reissun päälle pizzat ja isot oluet. Ja kyllä oli hyvää.

Sauna varattiin jo reissuun lähtiessämme, ja sitä odotellessa maistui vielä yksi huurteinen oikein mainiolta. Syömisellä varasimme myös pienen tupasen, jossa olisimme viimeisen yön. Aamulla lähdettäisiin ajelemaan kohti kotia.


Illalla saunan jälkeen käveltiin ympäriinsä Tulppion Majojen leirintäaluetta, ja käytiin samalla tutustumassa Samperin Savotan veturiin. Klo 23 aikoihin mentiin nukkumaan.


Sunnuntai 12.8

Herätys klo 5.30, makuupussit autoon ja nokka kohti kotia. Reissu oli tullut päätökseensä.


Loppukaneettina mainittakoon, että reissu tarjosi valtavan määrän tunteita ja tuoksuja Nuorttijoen erämaisemissa. Paljon nähtiin ja koettiin, paljon jäi myös näkemättä ja kokematta. Niissä maisemissa missä vietimme aikaa, ei hevin kyllästy. Reissumme onnistui mukavasti, kelit olivat hienot ja kalaa tuli riittävästi. Ei sitä oikein muuta voi toivoakaan. Seuraavana kesänä taas nähdään missä liikuskellaan.


Kireitä siimoja ja kenkää turpeeseen!

-Ville V 02.09.2018-