Viinikanjoki 06/2018

Viinikanjoki, Parkano 16.-17.6.2018

 

Aurinko paistoi täydeltä terältä ja rock’n’roll soi kun Villet lähtivät viikonloppureissulle Parkanoon tarkoituksena perhostella Viinikanjoella.

Noin 1,5 tunnin ajelun jälkeen saavuttiin Parkanoon ja alettiin tutustua paikkoihin. Kierreltiin Viinikanjoen ympäristöä ajatuksella, että mistä lähdetään liikkeelle. Tovi siinä ajeltiin ja sen jälkeen posotettiin Shellille syömään ja ostamaan kalastuslupia.

Kun oli syöty ja kahviteltu niin oli aika nostaa kytkintä ja suunnata joen rantaan. Ensimmäiseksi kalastuskohteeksi valittiin Lehtiskoski.

Auto ajettiin parkkiinViinikkakosken parkkipaikalle, ja alkoi ankara varustautuminen. Hetken tumpeloinnin jälkeen oltiin valmiina siirtymään Lehtiskosken niskalle ja aloittamaan varsinainen toiminta. Tosin hetki piti istuskella rantatörmällä ja ihailla veden kulkua.

Jonkin aikaa kalasteltuamme Ville T:llä tärppäsi ja mukavan kokoinen kirjolohi räpisteli haavissa. Tätä ennen oli jo useita tärppejä, sekä myös pari siiman katkeamistakin. Itselläni tärppäsi ehkä kerran, muuten käytin aikaa heittotekniikoiden opettelemiseen, koska olin kuitenkin vasta toista kertaa perhovavan varressa tosimiellä. Muutaman kerran osoitettiin järisyttävää näppäryyttä kun irroteltiin siimaa ja perhoa puusta. Tosin eipä oltu ainoita, näkyi muillakin kalastajilla välillä menneen heitto vihkoon. Onneksi kosken loppuosalla kävi tuuri ja sain ensimmäisen kalan itse sitomallani perholla. Mars- patukan kokoinen ahven päätti kokeilla miltä Pheasant Tail- perho maistuu.

Illansuussa siirryttin Lehtiskoskelta Haapaskoskelle. Löysimme jokitörmältä sopivan paikan jonne laitoimme teltan pystyyn ja jätettiin reput yms. leiritarvikkeet sinne ja jatkettiin kalastusta. Ville T heitteli tämän tuosta jotain pienempää sinttiä takaisin jokeen kun isompaa saalista ei näkynyt. Itse sain sentään ”Särkeä perholla”, joten ei tullut pummia tältäkään koskelta.

Ennen yhdeksää siirryttiin ylös Kairokoskelle ja kalasteltiin vanhan myllyn alapuolella. Ville T yritti ahnaasti saada kuuluisaa taimenta, välillä melkein uiden käsipohjaa koskessa. Johonkin kellonaikaan siirryimme myllyn yläpuolelle, kosken niskalle ja aloimme kalastella alaspäin. Ville T yritti ahnaasti sitä taimenta, välillä laadukkaasti horjahdellen. Itse keskityin lähinnä irrottelemaan perhoa puusta,puskasta ja pohjasta.

Noin puoli kahdentoista maissa olimme palanneet takaisin vanhan myllyn alapuolelle, ja Ville T tokaisi että ”Kyl mää viel tosta hiukan kokeilen”, eli paluu samaan koskiseikkailuun kuin aiemmin. Hetken aikaa siinä pyöriessä ja silloin tärppäsi. Tokaisi vaan, että ”Nyt taitaa olla”. Melkoisen rallin kyseinen kala aiheuttinkin, jopa puikotti kokeneen perhomiehen, mutta jonkin aikaa vastaan taisteltuaan loppui siltäkin virta ja jalokala ui raukeana haaviin. Hiukan ennen kello 24 ilmoille pääsi vapautunut huudahdus, ”Jes, vihdoinkin!”

Kyllä siinä sitten loppuilta, ja yö nostettiin taimenta joesta, siinä sivussa telttailtiin ja syötiin.

Aamulla herätessä aurinko paisteli kivasti puskien välistä telttaan ja heräiltiin noin puoli yhdeksän aikaan. Teltta ja kamat kasaan ja sitten Parkanon Shellille aamupalalle. Tämän jälkeen suunnattiin vielä Lehtiskoskelle, joka kalastettiin niskalta alas, mutta tuloksetta. Viinikkakoskelle päästyämme aurinko paahtoi jo aika lujaa, joten ei paljoa kaloja näkynyt. Myllättiin sekin kuitenkin läpi, jonka jälkeen oli aika pakata kalakamppeet autoon ja aloittaa siirtyminen kotiinpäin.

Viikonloppu oli hyvin onnistunut, kalaa tuli ja kelit oli kohdillaan. Ei muutakun nenät kohti uusia seikkailuja.

Kireitä siimoja!

-Ville V 18.6.2018-